perjantai 8. toukokuuta 2015

Jos eivät muut osallistu niin sitten minä - mietteitä nuorten vaikuttamisesta ja Nuorten parlamentista

Matkustin keväiseen Kiloon Espooseen keskustelemaan Aapo Grönroosin kanssa hänen kokemuksistaan Nuorten parlamentissa vuosi sitten keväällä. Ysiluokkalainen Aapo on yksi espoolaisista nuorisovaltuutetuista.

Nuorten parlamentin istuntoon  hän valmistautui miettimällä erilaisia kysymyksiä. Kysymyksiä tarvittiin sekä kyselytunnille että valiokuntaa varten. Myös pienet yksityiskohdat kuten pukeutuminen ja muukin etiketti vaativat valmistautumista, Aapo toteaa.

Vaikka valiokuntaan tutustuminen sujui puheenjohtajan ja valiokuntaneuvoksen opastamana hyvin, olisi kuitenkin ihan hyvä, jos ehtii edes vähän tutustumaan valiokunnan toimintaan jo ennakkoon, Aapo muistuttaa tulevia Nuorten parlamentin edustajaoppilaita. Valiokunnissakin on mahdollista kysellä päivänpolttavista teemoista.

Aapon mielestä ympäröivän yhteiskunnan tietoinen havainnointi oli tärkeää valmistautumisessa. Hän katseli ympärilleen miettien samalla,  mistä asioista voisi oikeasti tehdä kysymyksiä.  Valmistautumisen aikana hän jutteli paljon kavereitten kanssa. ”Se oli sellaista aktiivista toimintaa ja ympäristön tutkimista eikä mitään yksistään mietiskelyä”, Aapo muistelee. 

Aapon koulu oli yksi niistä, jotka saivat lähettää vain yhden edustajaoppilaan saliin osallistumaan istuntoon. Tämä ei kuitenkaan Aapoa haitannut, koska hän oli niin kiinnostunut asiasta, ettei tällainen pieni vastoinkäyminen haitannut mitään. Olihan mukana kuitenkin tuttu opettaja ja toimittajaoppilas samasta koulusta. 

Aapon koulussa ei ollut kerhoa, jossa tavata muita asiasta kiinnostuneita nuoria. Mutta tästä huolimatta Aapo ja toimittajaoppila kirjoittivat yhdessä  hyvän jutun koulun vuosikertomukseen. Aapo korostaa, että  kerhoon saisi  kerättyä kaikki  asiasta kiinnostuneet yhteen ja olisi myös mukavaa miettiä asioita yhdessä.

Aapon mielestä  istuntopäivä oli suuri ja valaiseva kokemus. Päivän aikana  oppi paljon ja moni eduskuntaan liittynyt asiaa selkeytyi. Aapo lisää vielä, että ”tuli sellainen fiilis että nyt  oikeasti kuunnellaan nuoria." Aapolle oli yllättävintä se, kuinka paljon on aktiivisesti toimivia nuoria ympäri Suomea. Havainto oli tietenkin mukava, koska nuorelle vahvistui kokemus siitä, että ei ole täysin yksin.  

Useat äänestykset paljastivay sen, että nuorilla erkanevia mielipiteitä. Tosin äänestyksiin oli valikoitunut sellaisia kysymyksiä, jotka eivät ehkä nuoren kannalta olleet kovin merkittäviä toteaa Aapo hieman empien ja jatkaa vielä mietiskelyä siitä, että äänestykset veivät aika paljon aikaa.

Jäimme vielä pohtimaan sitä, miten Aapo ylipäätään kiinnostui vaikuttamisesta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Hänellä oli tunne siitä, että ympärillä ei ollut monia, jotka haluaisivat ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.  Aaposta alkoi tuntumaan sitä, että ”ei halunnut että koko Suomi menisi ihan rappiolle. Että täytyisi jonkun ottaa vastuuta. Sitten mietin että jos ei kukaan muu niin sitten varmaan minä.”  Nuorten parlamentin kerhot kouluissa ovat hyvä matalankynnyksen paikkoja kokeilla siipiään kansalaisosallistumisessa.

Teksti: Tiina Karhuvirta, erityisasiantuntija Kehittämiskeskus Opinkirjo